Terhi Piltonen on suomalainen lääkäri, professori ja tutkija, jonka työ keskittyy naisten terveyteen, hormonaalisiin sairauksiin ja lisääntymislääketieteeseen. Hän työskentelee Oulun yliopistossa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa sekä johtaa naistenterveyteen keskittyvää tutkimusryhmää.
Piltonen tunnetaan erityisesti munasarjojen monirakkulaoireyhtymän tutkimuksesta. Oireyhtymä tunnettiin pitkään lyhenteellä PCOS, mutta sille julkistettiin vuonna 2026 uusi kansainvälinen nimi PMOS. Piltonen oli yksi nimeämisprosessin johtavista asiantuntijoista.
Hänen tutkimuksensa eivät kuitenkaan rajoitu yhteen sairauteen. Tutkimustyö käsittelee myös hedelmällisyyttä, hormonaalista ehkäisyä, aineenvaihduntaa, mielenterveyttä, työkykyä, kohdun limakalvon toimintaa ja hormonaalista ikääntymistä.
Kuka on Terhi Piltonen?
Terhi T. Piltonen on lääketieteen tohtori ja naistentautien ja synnytysten professori. Hän on myös naistentautien ja synnytysten sekä lisääntymislääketieteen erikoislääkäri.
Oulun yliopistossa Piltonen johtaa tutkimusryhmää, joka selvittää tavallisten gynekologisten sairauksien vaikutuksia naisten terveyteen koko elämän ajan. Tutkimuksessa yhdistyvät kliininen lääketiede, laajat väestöaineistot, terveysrekisterit ja potilaiden omat kokemukset.
Tieteellisen työnsä lisäksi Piltonen toimii potilastyössä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimuksen ja käytännön hoitotyön yhdistäminen auttaa tarkastelemaan naisten sairauksia sekä lääketieteellisten löydösten että arkielämän näkökulmasta.
Ura tutkimuksen ja potilastyön parissa
Piltosen ura on rakentunut Oulun yliopiston ja OYSin ympärille, mutta siihen sisältyy myös kansainvälistä tutkimuskokemusta. Hän on työskennellyt tutkimustehtävissä Kalifornian yliopistossa San Franciscossa ja tehnyt yhteistyötä lukuisten ulkomaisten tutkimusryhmien kanssa.
Nykyisin Piltonen on kansainvälisesti tunnettu erityisesti PMOS:n, hormonaalisen ehkäisyn ja lisääntymisterveyden tutkijana. Hänen tutkimusryhmänsä käyttää työssään muun muassa satunnaistettuja tutkimuksia, suomalaisia syntymäkohortteja, valtakunnallisia rekistereitä, kliinisiä näytteitä ja laboratoriomalleja.
Piltonen osallistuu myös kansainvälisten hoitosuositusten kehittämiseen. Hän toimii Androgen Excess and PCOS Societyn puheenjohtajana. Järjestö keskittyy erityisesti androgeenien liikatuotantoon ja PMOS-oireyhtymään liittyvään tutkimukseen ja hoitoon.
PCOS sai uuden nimen PMOS
Toukokuussa 2026 PCOS-oireyhtymälle julkistettiin uusi nimi: PMOS eli polyendocrine metabolic ovarian syndrome. Nimen tarkoituksena on kuvata aikaisempaa paremmin sairauden hormonaalisia, aineenvaihdunnallisia ja lisääntymisterveyteen liittyviä vaikutuksia.
Suomessa PCOS on tunnettu nimellä munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. Vanha nimi oli kuitenkin ongelmallinen, koska se saattoi antaa kuvan varsinaisesta munasarjojen kystasairaudesta. Oireyhtymässä ultraäänellä näkyvät rakenteet ovat tavallisesti pieniä munarakkuloita eli follikkeleita, eivät varsinaisia kystia.
Uusi PMOS-nimi otetaan käyttöön vähitellen. Kansainväliseen siirtymään on varattu kolme vuotta, ja uuden termin on tarkoitus sisältyä vuoden 2028 kansainvälisiin hoitosuosituksiin. PCOS-nimeä käytetään todennäköisesti vielä pitkään PMOS-termin rinnalla.
Piltonen oli mukana kansainvälisessä uudistuksessa
PMOS-nimeen siirtyminen perustuu vuosia jatkuneeseen kansainväliseen valmisteluun. Prosessin kokonaisjohdosta vastasi australialaisen Monashin yliopiston professori Helena Teede, ja Terhi Piltonen oli yksi sen johtavista asiantuntijoista.
Uutta nimeä eivät valinneet ainoastaan lääkärit ja tutkijat. Keskusteluun osallistui myös sairastuneita naisia, potilasjärjestöjä ja terveydenhuollon ammattilaisia eri puolilta maailmaa.
Tavoitteena oli löytää nimi, joka olisi tieteellisesti täsmällisempi, ymmärrettävä eri kulttuureissa eikä lisäisi oireyhtymään liittyvää leimautumista. Nimen muuttaminen ei tarkoita uuden sairauden määrittelemistä. Kyse on saman oireyhtymän kuvaamisesta paremmin nykyisen tutkimustiedon perusteella.
Mitä PMOS tarkoittaa?
PMOS on yleinen hormonaalinen oireyhtymä, joka voi vaikuttaa kuukautiskiertoon, ovulaatioon, aineenvaihduntaan ja hedelmällisyyteen. Arvioiden mukaan sitä esiintyy noin joka kahdeksannella naisella maailmanlaajuisesti, vaikka suuri osa tapauksista jää tunnistamatta.
Oireet vaihtelevat huomattavasti. Tavallisia oireita ovat epäsäännölliset tai pois jäävät kuukautiset, akne, tavallista voimakkaampi karvankasvu ja vaikeudet tulla raskaaksi. Joillakin esiintyy myös hiusten ohenemista, painoon liittyviä haasteita tai aineenvaihdunnan häiriöitä.
Kaikilla PMOS:ää sairastavilla ei ole samoja oireita, eikä ulkonäön perusteella voi päätellä, kenellä oireyhtymä on. Myöskään monirakkulainen munasarjojen rakenne ei yksin riitä diagnoosin tekemiseen.
PMOS voi liittyä tavallista suurempaan tyypin 2 diabeteksen, verenpainetaudin ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden riskiin. Lisäksi oireyhtymään voi liittyä ahdistuneisuutta, masennusta, syömiskäyttäytymisen ongelmia ja heikentynyttä elämänlaatua.
Tutkimus kumosi kystiin liittyvän käsityksen
Piltosen johtama suomalainen tutkimus oli tärkeä osa PCOS-nimen uudelleenarviointia. Laajassa väestöaineistossa verrattiin oireyhtymän diagnoosin saaneita naisia naisiin, joilla diagnoosia ei ollut.
Tutkimuksessa ei havaittu, että PCOS-diagnoosin saaneilla olisi ollut enemmän varsinaisia munasarjakystia kuin verrokkiryhmällä. Tulos tuki näkemystä siitä, että vanha nimi saattoi johtaa harhaan.
Kyse oli tiettävästi ensimmäisestä tutkimuksesta, jossa PCOS:n ja varsinaisten munasarjakystien välistä yhteyttä selvitettiin järjestelmällisesti. Tutkimus julkaistiin arvostetussa JAMA Internal Medicine -tiedelehdessä.
Tulos ei muuta oireyhtymän diagnostisia piirteitä tai oireita. Se kuitenkin auttaa selventämään, ettei PMOS ole sama asia kuin munasarjakysta.
Naisten terveys eri elämänvaiheissa
Piltosen tutkimusryhmä tarkastelee naisten terveyttä nuoruudesta keski-ikään ja myöhempiin elämänvaiheisiin. Tarkoituksena on selvittää, kuinka hormonaaliset ja gynekologiset sairaudet vaikuttavat terveyteen vuosien ja vuosikymmenten aikana.
Tutkimuskohteita ovat PMOS:n lisäksi esimerkiksi endometrioosi, hormonaalinen ehkäisy, kohdun limakalvon toiminta, munasarjojen ikääntyminen ja hedelmällisyys. Ryhmä tutkii myös sairauksien yhteyttä työkykyyn, elämänlaatuun ja mielenterveyteen.
Pitkäaikainen näkökulma on tärkeä, sillä monet gynekologiset sairaudet alkavat jo nuorena. Niiden vaikutukset aineenvaihduntaan, työelämään tai kokonaisterveyteen voivat kuitenkin tulla näkyviin vasta myöhemmin.
Syntymäkohortit tuottavat pitkäaikaista tietoa
Piltosen tutkimusryhmä hyödyntää Pohjois-Suomen vuosien 1966 ja 1986 syntymäkohortteja. Ne ovat laajoja tutkimusaineistoja, joiden avulla samoja ihmisiä voidaan seurata pitkän ajan kuluessa.
Aineistot sisältävät tietoa muun muassa sairauksista, elintavoista, hormonitoiminnasta, lääkityksistä ja elämänlaadusta. Niiden avulla voidaan tutkia, millaisia pitkäaikaisia yhteyksiä nuorena alkaneilla hormonaalisilla sairauksilla on myöhempään terveyteen.
Piltosen ryhmä on toteuttanut myös WENDY-tutkimuksen, jossa lähes 2 000 naista tutkittiin gynekologisten oireiden ja sairauksien selvittämiseksi. Tämä aineisto on auttanut tarkentamaan tietoa muun muassa munasarjojen terveydestä ja naisten yleisistä gynekologisista ongelmista.
FINWOMAN kerää naisten omia kokemuksia
Piltonen johtaa FINWOMAN-tutkimusta, joka on viiden suomalaisen yliopistosairaalan yhteinen hanke. Tutkimukseen kutsuttiin yli 20 000 naista eri puolilta Suomea. Mukana on sekä PMOS-diagnoosin saaneita naisia että laaja verrokkiryhmä.
Tutkimuksessa selvitetään, millaista tietoa naiset ovat saaneet sairaudestaan, miten oireet vaikuttavat arkeen ja kuinka hyvin terveyspalvelut vastaavat heidän tarpeisiinsa. Samalla kartoitetaan laajemmin naisten terveyttä ja hyvinvointia.
Potilaiden omat kokemukset täydentävät lääketieteellisiä tutkimustuloksia. Laboratorioarvot ja diagnoosit eivät yksin kerro, miten sairaus vaikuttaa uneen, ihmissuhteisiin, keskittymiseen, työelämään tai elämänlaatuun.
FINWOMAN-tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan käyttää hoitokäytäntöjen, neuvonnan ja terveyspalvelujen kehittämiseen.
Naistenterveyden tutkimukselle tarvitaan enemmän huomiota
Piltonen on puhunut julkisuudessa siitä, että monet naisille yleiset sairaudet ovat jääneet tutkimuksessa liian vähälle huomiolle. Sairauksien yleisyys ja niiden vaikutukset eivät hänen mukaansa aina näy tutkimusrahoituksen määrässä.
Tietoa tarvitaan esimerkiksi hormonaalisten sairauksien pitkäaikaisista seurauksista, ehkäisymenetelmien kokonaisvaikutuksista ja gynekologisten sairauksien yhteydestä mielenterveyteen sekä työkykyyn.
Piltosen työssä naistenterveyttä ei käsitellä vain raskauden tai hedelmällisyyden kautta. Keskeisenä ajatuksena on, että hormonaaliset ja gynekologiset sairaudet voivat vaikuttaa ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin koko elämän ajan.
Terhi Piltosen yksityiselämä
Terhi Piltosen ammatillisesta työstä on saatavilla runsaasti tietoa, mutta hänen yksityiselämänsä ei ole ollut julkisuuden keskiössä. Luotettavissa julkisissa lähteissä ei ole vahvistettu hänen tarkkaa syntymäaikaansa tai ikäänsä.
Myöskään mahdollisesta puolisosta, lapsista tai muista perhesuhteista ei ole kattavasti vahvistettua julkista tietoa. Tämän vuoksi hänen yksityiselämästään ei ole perusteltua esittää oletuksia.
Piltonen tunnetaan ennen kaikkea lääkärinä, professorina ja naistenterveyden tutkijana.
Yhteenveto
Terhi Piltonen on yksi Suomen näkyvimmistä naistenterveyden ja lisääntymislääketieteen asiantuntijoista. Hän toimii professorina Oulun yliopistossa, erikoislääkärinä OYSissa ja naisten pitkäaikaiseen terveyteen keskittyvän tutkimusryhmän johtajana.
Erityisen tunnettu hän on PMOS-oireyhtymän tutkimuksesta. Piltonen oli yksi kansainvälisen prosessin johtavista asiantuntijoista, kun PCOS:lle julkistettiin vuonna 2026 uusi, oireyhtymän kokonaisvaltaisempaa luonnetta kuvaava nimi.
Hänen työnsä osoittaa, että naisten hormonaalisia sairauksia on tarkasteltava hedelmällisyyttä laajemmasta näkökulmasta. Niillä voi olla vaikutuksia aineenvaihduntaan, mielenterveyteen, työkykyyn ja elämänlaatuun vielä vuosien kuluttua. Piltosen tutkimustyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla nämä sairaudet voidaan tunnistaa paremmin ja niiden hoitoa kehittää.
